keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Vierailu turvakodissa

Laitoin jo hyvissä ajoin viestiä Kairoon, että voisimmeko käydä tyttöjen kanssa talvilomalla Mokattamin turvakodissa vierailulla.

Keskiviikkoaamuna kuski tuli hakemaan meidät kymmenen maissa. Matkalla kävimme ostamassa kuusi kiloa banaaneja ja viisi kiloa mandariineja turvakodin asukkaille vietäväksi. Lisäksi oli pari muovikassia pitkähihasia naisten vaatteita ja pari Fazerin suklaalevyä paikan aikuisille.

Minua vähän jännitti, että muistaako lapset tai aikuiset vielä minua. Paikalla ei ollut ketään englantia puhuvaa aikuista, joten yritin puhua vähän arabiaa. Ne aikuiset, jotka  olivat tuttuja tervehtivät minua egyptiläisellä tavalla eli antamalla ilmasuukot molemmille poskille.

Lapset olivat vielä aamupalalla,  joten odottelimme vähän aikaa, ja lähdimme sitten kipuamaan kolmanteen kerrokseen. Pian alkoikin näkyä hymyileviä naamoja ja sain syliini tuttuja lapsia. Tuntui kuin ei olisi poissa ollutkaan!
Esittelin kaikki tyttäreni, ja he ihmettelivät, kun tyttäreni olivat niin vanhoja :) 

Tuntui, että lapsia oli turvakodissa paljon enemmän kuin viime keväänä, varsinkin 0-2 vuotiaita. Nopeasti tyttärienikin sylit oli täynnä  pikkuisia ja he ymmärsivät, mistä olin heille puhunut. Pienet lapset kaipaavat syliä...

Paikalle tuli myös muutamia nuoria äitejä osa tuttuja osa uusia turvakotilaisia. Erään nuoren äidin kasvot olivat täynnä viiltoarpia. Hänellä oli vasta kuukauden ikäinen tyttövauva. Saimme pitää pienokaista sylissäkin...


Sitten kaivoin repusta marakasseja ja "tabla"- rummun. Osa lapsista osaa soittaa rumpuja todella taitavasti. Lauloimme muutamia viime keväänä laulamiamme lauluja mm. englanniksi Five little ducks, Piippolan vaaria arabiaksi ja enkuksi sekä suomeksi Hämä- hämä-häkkiä. Tyttäreni vahtivat pienempiä lapsia, etteivät he mätkineet toisiaan marakasseilla.



Turvakodilla oli aiemmin tabla, jota käytimme, mutta se meni rikki. Pasi oli ostanut rumpuja meille Suomen kotiin vietäväksi. Lahjoitimme turvakodin käyttöön yhden rummuista,
että he voisivat sillä joskus soitella ja tanssia sen tahdissa.




Musisoinnin jälkeen rupesimme yhdessä piirtämään huoneen pöydän ääressä. Eräälle Mustafalle toin terottimen, sillä muistin, että hän tykkää tosi paljon vaan kynien terottamisesta...

Yläkertaan tuli myös meidän siellä ollessa englantilainen kampaaja, joka oli asunut Kairossa jo parikymmentä vuotta. Hän kävi viikottain turvakodissa tekemässä ja opettamassa tytöille kampauksien tekoa. Ihana asia! Tytöt esittelivät meille laitettuja hiuksiaan innokkaasti!

Kävin alakerrassa myös tervehtimässä turvakodin keittäjää. Vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan, niin eleet ja hymy kertovat iloisesta jälleennäkemisestä. Paistoimme yhdessä lettuja ja vieläkin hän muistaa sen.


Olin laittanut facebookissa viestiä tulemisestamme Kairolaiselle ystävälleni, joka käy viikoittain tekemässä koruja tyttöjen kanssa. Hän olikin paikalla ja oli ihana jälleen tavata. Hän oli viidennellä kuulla raskaana:) Sain häneltä ystävänpäivärannekorun. Siinä oli risti. Hän on itsekin koptikristitty.

Kuskimme tuli hakemaan meidät parin tunnin kuluttua. Miten muutamaan tuntiin mahtuikin niin paljon erilaisia tunteita ja lämpimiä kohtaamisia Turvakodin elämä ei ole helppoa ja monenlaisia traumaattisia kokemuksia on sen asukkailla. Vierailumme tarkoitus ei ollut surkutella tätä, vaan tuoda hetkeksi iloa ja lämpöä heidän arkeensa.

Kulttuurikameleontit ry:n sivuilla lisää tietoa mm. Kairon katulapsista http://kulttuurikameleontit.com/5


keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Egyptiläisessä museossa ja Al Azhar- puistossa

Heräsimme aamulla jo seitsämältä. Aiman- kuski ajoi meidät keskustaan, missä Pasilla oli asiantuntijoiden kanssa tapaaminen. Menimme viiden tähden hotelliin Sofitelliin, missä söimme aamupalan yhdessä. Täytyy sanoa, että aamupala oli parhaimpia, mitä olemme syöneet. Hedelmät ja tuoreet mehut maistuivat Niilin maisemissa.


Kuskimme vei meidät ja erään suomalaisen asiantuntijan vaimon Egyptiläiseen museoon. Olimme halunneet käydä siellä viime keväästä asti. Tytöt vaan oli viikolla koulussa ja viikonloppuisin oli aina mielenosoituksia Tahirin aukiolla, jonka vieressä museo sijaitsee. Auto joutui jättämään meidät n.50 metriä museon sisäänkäynnistä, koska turvatoimet sulki autoilla ajamisen kadulla. Kävelimme loppumatkan ja parinkymmenen valmiustilassa olevan panssariajoneuvon ohitse museon pääsisäänkäynnille. Ei tuntunut kovin miellyttävältä, mutta kai sitten turvalliselta.....

Ostimme liput ja otimme pariksi tunniksi englantia puhuvan oppaan. Museossa on noin 120 000 esinettä muinaisesta Egyptistä kahdessa kerroksessa. Opas kertoi esineistä ja se oli erittäin mielenkiintoista! Toisessa kerroksessa oli kuninkaallisten muumioiden huone. Siellä oli toistakymmentä muumiota lasiarkuissa ja niiden tarinat. Muumiot oli aika karmaisevan näköisiä ja tunnelma hämärässä huoneessa mystinen.

Jatkoimme sitten kohti Tutankhamonin huonetta. Keskellä loisti täyskultainen Tutankhamonin kuolinnaamio. Liikutuin sen nähdessä. Myös Tutankhamonin sargofagi oli upea ja muukin esineistö.
Kiertelimme katsoen hautakammioita, veneitä, sargofageja. Täällä saisi kulumaan useamman päivän. Haluan tulla uudestaan tutkimaan toista kerrosta, mutta kuskimme tuli meidät hakemaan ja jatkoimme matkaa Al- Azharin puistoon.

Puistoon oli lyhyt matka, mutta Kairon liikenteessä lyhytkin matka saattaa ruuhkan takia venähtää pariin tuntiin. Niin kävi nytkin. Oli kiva päästä aurinkoon ja ulkoilmaan museon jälkeen. 

Puistossa oli paljon nuoria, koska koulut ovat kiinni pari viikkoa. Siellä oli suihkulähteitä, siltoja, näköalapaikkoja, järvi, ravintoloita ja kahviloita, kauniita istutuksia ja viheralueita, missä voi mennä piknikille jne. Tuli ihan Ranskan puistot mieleen. Paikalliset halusivat ottaa meidän kanssa kuvia. Alkuun se oli ihan ok, mutta sitten koko ajan joku tuli kysymään, niin kuskimme joutui siihen puuttumaan. Kiertelimme siellä tunnin verran ja palasimme sitten kotiin.


Illalla lähdimme vielä käymään lähellä olevassa Down Town Mallissa eli kauppakeskuksessa. Elli ja Viivi tapasivat AIS- koulukaverinsa siellä ja menivät syömään. Pasin kanssa kävimme kahvilla ja sitten ostimme mulle lukulasit. Ne tulivat huomattavasti edullisemmaksi ja sain ne heti seuraavana päivänä.

Tuntuu mukavalta taas olla täällä!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Vuosi on vierähtänyt Kairoon lähdöstämme

Viime vuonna tähän aikaan pakkasimme kuumeisesti Muuramen kotimme viimeisiä tavaroita. Ilmassa oli sekä haikeutta että jännitystä... Yöllä 6.2. sitten jätimme kissoille ja ystäville jäähyväiset ja lähdimme matkaamaan kohti Kairoa.

Nyt muistelen mennyttä vuotta kaikkine muutoksineen. Muutoshan ei ole alkuun helppoa, mutta nopeasti sitä ihminen eri tilanteisiin sopeutuu.  Palaan lyhyesti viime vuoden tapahtumiin...





.
Kairoon muutettuamme aloitin heti blogin kirjoittamisen ystävieni pyynnöstä. Pidän kuvakirjojen teosta, joten blogin kautta tein samalla matkakirjaa kokemuksistamme.

"Ensimmäinen päivä suurkaupungissa" - blogitekstini (7.2. 2013) kuvaa innostusta ja ihmetystä uudesta kotikaupungista. 

Aiheita blogiteksteihin löytyi helposti ympäriltäni. Kirjoittamiseen innosti ja innostaa edelleen te- blogini lukijat sekä kotimaasta että ulkomailta.  




Hotellielon jälkeen löytyi meille New Cairosta koti, mihin asetuimme. Arkisin tytöt kävivät kansainvälistä koulua ja Pasi töissä. Oma viikkoni koostui kotihommien lisäksi muskarin pitämisestä lähellä olevassa kansainvälisessä päiväkodissa, turvakodissa vierailuista ja joka toinen viikonloppu pidin Suomi-koulua. Viikonloppuisin matkustelimme lähitienoon nähtävyyksissä.


Kun tytöillä alkoi koulusta kesäloma 21.6. suuntasimme loman aluksi Sharm El Sheikkiin sukeltelemaan. Sieltä jatkoimme 30.6. Kairon lentokentän kautta Suomeen. Samaisena päivänä Mursi syöstiin vallasta ja Egyptissä alkoi myllerrys. " Kairon kotiin paluu mietityttää"  - blogitekstissäni (3.9.2013) kuvaan perheemme epävarmuutta muuttuneessa tilanteessa. 

Pian kirjoitukseni jälkeen teimmekin päätöksen, että minä ja tytöt jäämme Muurameen ja Pasi palaa jatkamaan töitä Kairoon. Se päätös ei ollut helppo, mutta näin jälkeenpäin katsoen - etenkin lasten kannalta -  järkevä ratkaisu. Tytöt palasivat tuttuihin ja turvallisiin kouluihinsa ja omien kavereidensa piireihin. Marraskuussa aloitin myös työni luokanopettajana "uudessa" koulussa. Alku uuden luokan ja työyhteisön kanssa oli sekin haastavaa, mutta nyt viihdyn siellä hyvin!

Niin....vuosi onkin itse asiassa kulunut melko nopeasti ja olemme monenlaisia kokemuksia rikkaampia. Pasi jatkaa töitään Kairossa ja me jatkamme eloamme Muuramessa. Perheemme tapaa noin kerran kuussa joko Egyptissä, Suomessa tai sillä välillä. Pasilla työpesti kestää vielä vuoden, mikäli olosuhteet Kairossa vaan sen mahdollistavat. Viikot menevät nopeasti kaikilla, kun on touhua, mutta etenkin viikonloppuisin on ikävä yhteistä aikaa koko perheen kanssa. Onneksi Skypen ja Whatsupin kautta voi pitää yhteyttä päivittäin.

Seuraan viikottain  Egyptin tapahtumia. Uutiset sieltä vaan eivät ole viime aikoina olleet hyviä. ja toimittaja Päivi Arvosen blogikirjoituksen Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat lukea esimerkiksi Suomen Kairon suurlähetystön suurlähettiläs Tuula Yrjölän blogikirjoituksen tulevasta keväästä

http://blogit.ulkoministerio.fi/kairo/kairon-kevat-tuo-mukanaan-hamasinin-hiekkamyrskyn-mutta-myos-presidentinvaalit/#comments

ja toimittaja Päivi Arvosen blogikirjoituksen

http://blog.toisinsanoen.fi/2014/02/09/uusia-terroriryhmia-sovintoajatuksia-ja-lakkoilevia-poliiseja/http://blog.toisinsanoen.fi/2014/02/09/uusia-terroriryhmia-sovintoajatuksia-ja-lakkoilevia-poliiseja/

Matkustamme talvilomalla tyttöjen kanssa viikoksi Kairon kotiimme ja sieltä viikonlopuksi Sharm El Sheikkiin. Tältä reissulta laitan sitten blogiini taas uusia kuvia ja kertomuksia.

         Sitä ennen nautimme Suomen talvesta!





.





 

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Hurghada 24.11.-1.12.

Lauantai-iltana lähti Helsingistä Istanbulin kautta lentomme kohti Hurghadaa Punaisen meren lomakohdetta. Lento välilaskuineen kesti noin yhdeksän tuntia ja saavuimme Hurghadan lentokentälle kolmelta yöllä.

Matkaseurueeseemme kuului kolme tytärtä, vanhimman tyttären poikakaveri ja ystäväperheen tyttö sekä minä. Loppuviikosta joukkoomme liittyi Kairosta mieheni Pasi ja egyptiläisiä ystäviämme.

Lomakohteestamme oltiin meitä lentokentällä vastassa ja viisumin ostamisen jälkeen pääsimme lähtemään pikkubussilla majapaikkaamme Lillyland beach resorttiin, joka oli noin 17 km Hurghadan keskustasta.


 Sunnuntaipäivä lepäiltiin ja tutustuttiin lomakeskukseemme. Huoneemme oli lähellä merenrantaa, uima-altaita ja all inclusive ruokapaikkoja. Se oli hyvä juttu tämän porukan kanssa. 



Lomakeskuksen ympäristö oli kaunista hyvin hoidettuine puutarhoineen ja todella siistiä. Tein kävelylenkkejä ja ihailin kukkaistutuksia sekä puita. Henkilökunta kohteessa oli erittäin ystävällistä ja kun osasimme hiukan arabiaa, saimme paikallisille hymyn huulille ja hyvää palvelua. Lomakeskuksen vieraat olivat pääosin venäläisiä. Vain kourallinen turisteista oli muista maista. 


Monet Euroopan maat peruivat vallankumouksen aikaan koko sesongin ja hotellien täyttöaste on vähäinen. Se on egyptiläisten kannalta tietenkin surullista, sillä upeat paikat ammottavat tyhjyyttään.

Noora ja Ottopekka tekivät maanantaista keskiviikkoon  tiukasti Open water diving-kurssia aamusta iltaan. Lomakohteessa me muut otettiin aurinkoa, uitiin, syötiin ja osallistuttiin erilaisiin aktiiviteetteihin sekä käytiin vesipuistossa. 


Tiistaina lähdimme tyttöjen kanssa laivalla päiväretkelle Paradise-saarelle. Laiva pysähtyi kahdelle korallipaikalle, missä saimme snorklata ja uida.  Meriveden lämpötila oli 27 astetta, joten snorklatessa ei tullut kylmä ! Viimeinen pysähdys oli Paradise-island, jonne menimme laivasta avoveneellä.

Viivi hiekkamerenneitona























Torstai-iltana tuli Pasi ja egyptiläiset ystävämme Kairosta pikkubussilla. Heti perjantaiaamuna lähdimme kaikki laivalla päiväksi sukeltelemaan ja snorklaamaan.








                                                                                                                                                    

Noora ja Ottis olivat 
saaneet suoritettua
Open water divers- sukelluskurssin!! 
Isä-Pasi oli onnellinen, 
kun pääsi nyt kaikkien 
tyttäriensä ja Ottiksen kanssa yhdessä sukeltamaan.     

Näimme sekä sukeltaessa että snorklatessa isoja mureenoita ja tietenkin kaikenlaisia värikkäitä kaloja ja koralleja. Osa sukeltajista näki pari metrisen Napoleon kalankin!









Lauantaina kävimme vielä vesipuistossa ja Hurghadan keskustassa tuliaisostoksilla. Illalla Pasi ja ystävämme lähtivät yhteisen illallisen jälkeen ajelemaan kohti Kairoa ja meillä lähti lento takaisin Suomeen neljältä yöllä.


Perheemme enne lähtöä.
Lomamme oli onnistunut. Hurghada lomakohteena oli hyvä ja turvallinen . Toivottavasti voimme joskus palata tänne takaisin! 

perjantai 8. marraskuuta 2013

Viikkoni Kairossa

Kun saavuin Kairon lentokentälle 28.10.  oli mieheni vastassa. Hän erottui todellakin väenpaljoudesta, koska hän lauloi " Niin minä neitonen sinulle laulan..." ja heilutteli ruusukimppua :) Sain tervetuliaistoivotuksena 22 isoa punaista ruusua, koska olemme olleet 22 vuotta naimisissa. So nice!! 


Mohamed- kuskimme oli saanut autonsa korjattua ja oli myös vastassa. Oli mukava nähdä häntäkin neljän kuukauden jälkeen! Ajoimme samantien kotikulmille ulos syömään ja sen jälkeen kävimme Saudi market- ruokakaupassamme ostamassa viikon ruuat. Tuntui kivalta olla taas täällä vilkkaassa meiningissä!


Alkuviikon päivät menivät tyttöjen ja omien tavaroiden pakkailussa. Juuri olimme saaneet ne hyvin leviteltyä. Skypen välityksellä käytiin tyttöjen kanssa läpi mm.vaatteet seuraavasti: heti mukaan lähtevät, myöhemmin Suomeen tulevat ja Mokattamin turvakotiin vietävät. Tavara taas onneksi väheni ja meni kierrätykseen! Olin myös tuonut ison matkalaukullisen pieniä lastenvaatteita ja kenkiä Suomesta turvakotiin vietäväksi. 

Keskiviikkona Pasin egyptiläiset sukelluskaverit olivat järjestäneet perheitten yhteisen illallisen, koska olin Kairossa. Kahdeksan aikaan illalla toinen perheistä saapui hakemaan meidät autollaan kotoamme.  Menimme keskustaan, jonne matka kesti puolitoista tuntia. Liikenne oli tosi takkuista ja syykin siihen selvisi; oli sattunut useiden autojen kolari.


Vierailupaikkamme oli egyptiläisperheen koti keskustan kerrostalossa.  Illallinen oli merellistä ja isäntäperhe vieraanvarainen.  Kaikki oli hyvää, mutta erityisesti jättikatkaravut vartaassa ja kuvan kala. Katselimme sukellusvideoita ja meillä oli mukavaa. Jälkiruuaksi nautimme jäätelökakkua ja tietenkin paikalliseen tapaan teetä mintunlehtien kanssa. Kotimatkalla muutamissa paikoissa oli turvatarkastuksista johtuvia jonoja, mutta emme niihin joutuneet ja olimme kotona puolilta öin.



Torstaina lähdimme heti Pasin töiden jälkeen Ain El Sokhnaan viikonlopuksi Jaz little venice golf resorttiin. Matka Punaisen meren rantaan Kairosta kesti noin puolitoista tuntia.



Tuntui hyvältä päästä rentoutumaan kahdestaan kaikkien pakkailujen ja muuttojen jälkeen. Lämpö & aurinko tuntui ihanalta ja tietenkin Punainen meri on vaan niin paras!





































Palasimme kotiin lauantaina iltapäivällä. Lentoni takaisin Suomeen lähti sunnuntaina 3.11. klo 4 aamulla. Jouduin lähtemään lentokentälle jo puoli kahdeltatoista, koska ulkonaliikkumiskielto alkoi kello 01 ja kuskin piti olla sitä ennen jo takaisin kotona. Aika lentokentällä vierähti kuitenkin nopeasti. Lentoon noustessa katselin haikeana Kairon valomeren himmenemistä...
 










tiistai 29. lokakuuta 2013

Egyptiläisen kissaperheen puuhia

Viime keväänä valkoinen kissa alkoi liikuskella pihassamme.Vein sille aina kissanruokaa silloin tällöin ja annoin sille nimeksi Valko.

Poissaollessamme kissa oli saanut neljä pentua. Kun mieheni tuli takaisin Kairoon, hän ruokki niitä ja antoi olla etupihallamme.

Tulin itse 28.10. - 3.11. väliseksi ajaksi Kairon  kotiimme. Olohuoneemme pääty on täysin lasia, joten siitä on ollut hauska seurata kissaperheen touhuja puutarhassamme. Jouduin ottamaan kuvat kissoista lasin läpi, joten ne eivät ole kovin laadukkaita.


Tässä kissaperheen esittely: 

"Ramses" on kissapentueen
vahvin ja nälkäisin kaveri.















"Täplällä" on pallomaisia täpliä edessä...






 




...ja takana...
Se on hyvin utelias.










"Nöpö" on joukon pienin ja heiveröisin. Se seuraa eniten myös emoaan.








"Kleopatra" on innokas leikkijä.








Tässä koko porukka ruokailemassa emon kanssa.




Lisäksi joukkoon on liittynyt hiukan muita pentuja kookkaampi  yksinäinen pentukissa. Nimeän sen Tikru junioriksi, koska se muistuttaa vähän meidän Tikrua.
 

Aamulla ne nukkuivat kaikki toistensa kanssa kerällä ulkosohvalla. Tikru junior oli nukkumassa eri tuolilla. Pasi vei niille märkäruokaa. Pennut ovat jo niin isoja, että ne pystyvät kaikki sitä syömään. "Nöpö" tuli kupille vasta, kun muut olivat syöneet. Vieras pentu ei kupin lähelle päässyt, siitä emo piti kyllä huolen.

Syönnin jälkeen kaikki rupesivat emon johdolla pesemään. Sitten alkoi väijytysleikit, josta  videopätkä. 

video


Pennut jäivät leikkimään, kun emo lähti hakemaan lisää ruokaa. Pian se kantoikin, jotain linnun liha-luupaloja,  jotka oli roskiksesta löytänyt. Pennut nuoleskelivat niitä, mutta eivät oikein pienillä hampailla saaneet mitään irti. Emo kävi hakemassa useita samanlaisia paloja.

Puolenpäivän maissa koko jengi rupesi nukkumaan; kaikki yhdessä kasassa, paitsi Tikru junior oli yksin kuitenkin muun pesueen läheisyydessä. Kai sille on turvaa muista, vaikka sitä ei joukkoon huolittu. Tulee mieleen Ruma ankanpoikanen satu....   

Samanlaista meininkiä jatkui sitten loppupäivän...

tiistai 1. lokakuuta 2013

Koti Muuramessa ja Kairossa

Olemme asuneet viimeiset pari viikkoa pienessä kalustetussa kaksiossa Muuramen keskustassa.




Välillä meitä on asustellut siinä koko viisi henkinen perheemme, mutta tällä hetkellä Elli,Viivi ja minä. 

Sopu on antanut sijaa...Vaatteet on purettu kaappeihin ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen. Tytöt käyvät entisiä koulujaan ja hengailevat kavereidensa kanssa. Kyllä täällä Suomessa huomaa, miten mutkatonta lasten meneminen ja tuleminen on verrattuna suurkaupunkeihin. Olen itsekin palaillut vähitellen työelämään ja tehnyt sijaisuuksia. On ollut hauska nähdä vähän erilaisia systeemejä ja työyhteisöjä. Aloitin myös kuorolaulun Jyväskylän Naislaulajissa. Intoa ja haastetta lauluun riittää ! 

Omaan kotiimme pääsemme muuttamaan viikon kuluttua ja se tuntuu ihanalta! Monia asioita osaa taas varmaan arvostaa kodissa matkalla olon jälkeen. Saas nähdä, mitä kissamme tuumaa meistä.


Muutto takaisin Kairon kotiimme on vielä epävarmaa ja siihen vaikuttaa moni asia. Marraskuussa olisi kyllä tarkoitus lentää koko perheen kanssa Egyptin Hurghadaan viikoksi lomailemaan alkuperäisen suunnitelmamme mukaan. Tällä hetkellä ei ole enää matkustuskieltoa Punaisenmeren lomakohteisiin. Toivotaan, että pääsemme reissuun! 


Pasi lensi Kairoon 23.9. Hänen täytyy hoitaa siellä sekä työ- että kotiasioita. Turvallisuustilanne on Egyptissä vielä epävakaa, mutta kotimme alueella on ollut rauhallista. Pasin ei ole tietenkään mukavaa olla siellä ilman perhettä, mutta näillä mennään toistaiseksi. Viikonloppuisin hän käy ystävien kanssa sukeltamassa Punaisella merellä. Toivottavasti saisin blogiini häneltä jutun yhdestä sukellusretkestä. 









Mieheni löysi myös nopeasti uuden egyptiläisen perheen! Nimittäin kissa, josta kirjoitin keväällä blogissanikin, oli saanut poikaset meidän ollessa Suomessa! 
Neljä emonsa väristä pentua majailee etupihallamme makuuhuoneen ikkunan alla.

Kun Pasi menee lähelle, emo puolustaa agressiivisesti poikasiaan ja hän on jättänyt vähän kauemmaksi kissanruokaa, joka on kyllä tehnyt kauppansa. Toivottavasti ruoka antaa emolle energiaa pesueensa ruokkimiseen. Onneksi en ole paikalla, sillä haluaisin tietysti ottaa kaikki lemmikiksi...Laitan parempia kuvia pesueesta, jahka mieheni pääsee lähemmäksi niitä.


Syyslomallamme mieheni tulee myös Muuramen kotiimme. Saattaapi olla, että lähden käväisemään syysloman jälkeen Kairon kodissa, mutta katsotaan...


                             Hyvää syksyn aikaa kaikille!

Sateen jälkeen mökkimme maisemia