Pienissä häissä

Viikonloppu hujahti asuntoa etsiessä ja shoppaillessa. Nähtävyydet saavat odottaa siihen saakka, kunnes esikoinen saapuu muutaman viikon päästä poikakaverinsa kanssa.

Perjantai-iltana laittauduimme kaikki vähän hienommaksi iltaa varten, sillä menimme  viereisen hotellin libanonilaiseen ravintolaan syömään ja  kuuntelemaan paikallista musiikkia.

 





Kun olimme tilanneet ruuat, alkoi yhtäkkiä kaikki taputtamaan musiikin tahdissa ja osa nousi seisomaan. Paikallinen hääpari saapui viettämään hääjuhlaansa ravintolaan. Morsiammella oli upea valkoinen hyvin peittävä hääpuku laahuksineen ja miehellä tumma puku. Perässä seurasi hääseurue, joka ei ollut kovin suuri. Pienet tytöt olivat niin kauniita rimpsuhameissaan  ja pojat puvuissaan. Miehet istuivat omissa pöydissään ja käsittääkseni morsiamen isä naisten ja lasten kanssa. Morsiusparilla oli oma koristeltu pöytä. 

Hääparin tanssi oli "My heart will go on", Titanikista. Kovin rauhassa he eivät saaneet tanssia, sillä valokuvaajat pörräsivät koko ajan ympärillä tallentaen joka hetken. Tytöt kiinnittivät huomiota siihen, että hääpari ei katsonut koko tanssin aikana toisiaansilmiin...  Orkesterin lisäksi esiintyi vatsatanssija  (arabiaksi raqs sharqi), ja lopuksi hääseuruekin tuli lavalle tanssimaan ja kolmikerroksinen hääkakku tuotiin tanssilavan viereen. Tanssijien käsien liikkeet oli hyvin kaunista katseltavaa...

Hääjuhla jatkui pitkälle yöhön, mutta me lähdimme takaisin  hotellillemme päin. Ilta oli lämmin, ympäristö kauniisti valaistu ja taivaalla loisti kuu....

Hotellielämää

Viime lauantaina vaihdoimme toiseen hotelliin.  Tämä on huoneistohotelli Staybridge ja siihen kuuluu kiva pieni keittiö!  Huoneistomme on viidennessätoista kerroksessa ja alakerrasta pääsee suoraan Citystar- ostoskeskukseen.Tässä voi myös itse pestä pyykit ja on kuntosalikin, jossa olemme iltaisin käyneet.

Makuuhuoneemme ikkunasta otin kuvan minareetin sinisestä kuvusta. Viidesti vuorokaudessa kaikuu rukoukseen kutsujan (mu'adhhin) kutsu moskeijan minareeteista joka puolella Kairoa, myös aamuyöllä....

Mausteita voipi ostaa suoraan tynnyreistä sopivan määrän pusseihin

Paikallisessa supermarketissa käymme usein. Viime päivinä olen käynyt siellä lähes joka päivä ostamassa jotain; jos ei muuta niin pullotettua vettä juomavedeksi. Kaupasta löytyy kaikkea paikallista ja länsimaista. Tuotteet on merkattu arabiaksi, mutta suurimmassa osassa löytyy myös englanniksi selostus. Suomalaista maitoa vastaavaa tuoremaitoa on aina ulkomailla aluksi hankala löytää... 

Kaupoissa on paljon henkilökuntaa; vihanneksien ja hedelmien punnitsijoita, ostosten pakkaajia, siivoajia, tavaranlaittajia, joten aina voi kysyä, jos ei jotain löydä. Maksamisessa menee aikaa vielä selaillessa sopivan näköistä ja kokoista rahaa seteleiden ja kolikoiden seasta. Tämä naurattaa sekä itseäni että kaupan kassoja. Yksi euro on n. 9 Egyptin puntaa (= LE), eli karkeasti, kun hinnat jakaa yhdeksällä, pääsee eurohintoihin....

Täällä on ravintoloissa tarjolla hyvin kansainvälistä menyytä, mutta  enimmäkseen olemme syöneet intialaista, kiinalaista ja italialaista. Tällä viikolla olen kokkaillut hotellin keittiössä ihan tavallisia suomalaisiakin ruokia iltaruuaksi ja se on tuntunut kotoisalta. Eilen tytöt laittoivat päivälliseksi libanonilaista leipää täytettynä kanalla ja vihanneksilla. Jälkkäriks oli mansikoita
 ( yksi kilo maksoi n. euron). 

Kunhan löydämme oman kodin, niin on kiva yhdessä opetella tekemään paikallisia ruokia. Sitä odotellessa on seuraavassa linkissä vähän tietoa egyptiläisestä ruuasta ja ruokailusta kiinnostuneille..... http://egyptinmatkat.info/egyptilainen-ruoka-ja-ruokailu-egyptissa/  



Kahvihammasta kolottaa, joten lähden hotellin alakerran patiolle cappuccinolle ja lukemaan lehteä, ennen kuin muu perhe saapuu ja alkaa ruuanlaitto, läksyjen tekeminen ja pyykinpesu eli ihan arkisia juttuja täällä hotellissakin...

Kotia metsästämässä

Kodin etsiminen täällä osoittautuikin yllättävän hankalaksi ja aikaavieväksi hommaksi. Tarkoitus olisi löytää koti, joka olisi lähellä tyttöjen koulua ja siedettävän lähellä mieheni työpaikkaa; lähinnä siis New Cairon  ja Al Rehabin alueelta. Kairossa on useita erilaisia ns. turvallisia alueita mm. compoundeja eli sellaisia alueita, jotka on aidattuja ja vartioituja alueita 24h vuorokaudessa. Turvallisuus on tietenkin yksi tärkeä asia.

Kävimme katsomassa internetistä tietoja näiden alueiden asunnoista ja niiden välittäjistä. Pian selvisi, että nettisivut eivät ole ajantasalla. Ulkokuva jostain talosta on saatettu ottaa ihan muusta rakennuksesta tai luvataan asioita, joita ei oikeasti ole (esim. puutarha), vuokratkaan eivät ole oikeat eli ulkomaalaisille hinnat saattavat olla jopa kaksi- tai kolminkertaiset paikallisiin verrattuna! Lisäksi, vaikka kiinteistönvälittäjän kanssa oli sovittu, mikä on vuokramaksimi, niin hän vie katsomaan kalliimpia paikkoja ..... onneksi kuljettajamme selvensi asian välittäjälle. Kun löydämme kodin, jonka haluaisimme vuokrata, niin mieheni paikalliset työkaverit lähtevät katsomaan asunnon kunnon ja hinnan kohdalleen....


Tarjontaa asunnoista on laidasta laitaan.  "Villa" on usein sisustettu hyvin vanhanaikaiseen paikalliseen tyyliin puutarhoineen. Sitten esim. aivan uusia paritaloja, missä ei ole edes huonekaluja vielä ja samanlaisia taloja on vieri vieressä parikymmentä. "Appartement" voi olla esim. kerrostalossa ja hyvinkin modernisti sisustettu. Monissa asunnoissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Voi, kun saisi yhdistettyä ne hyvät puolet yhteen asuntoon!

Suurin osa Kairon asunnoista kuitenkin on sellaisia, että on pelkät perustukset ja keskeneräisiä taloja on paljon enemmän kuin asuttuja. Joissain paikoissa on upea talo uima-altaineen, mutta kun katsoo naapurustoa niin suurin osa on asumattomia "aavetaloja" - vain talojen synkkiä perustuksia....Välittäjät sanovat, että parissa vuodessa nämä ovat täynnä asukkaita, mutta näin ei tule käymään, koska koko kaupunki on TÄYNNÄ keskeneräisiä asuntoja.

Menimme erääseen taloesittelyyn ja  odotellessamme omistajaa, katselimme vieressä rakenteilla olevaa taloa, jossa oli vain perustukset. Tarkemmin katsoessa siellä asuikin kuusihenkinen perhe. Pyykit roikkuivat naruilla, yksi sähkölamppu loisti pimeän betoniperustuksen nurkassa. Lapset tonkivat jätteitä kepeillään ja leikkivät hiekassa. Keskeneräiseen rakennukseen oli saanut luvan asumiseen kuulemma erään tämän alueen vartijan perhe. Tällaisissa ja paljon paljon huonommissa rakennuksien perustuksissa asuu lukuisat kaupungin köyhistä. Tämä kuva perheestä oli pitkään illalla mielessäni. Köyhyys-rikkaus elävät täällä rintarinnan ja aluksi siihen on vaikea sopeutua...

Jatkamme siis kodin metsästystä ja uskon, että sellainen meille löytyy, koska tarjontaa on. Yksi paikka tuntui jo kovasti mieleiseltä, joten nähtäväksi jää, tuleeko siitä meidän kotimme Kairossa.....


"Tänään satun olemaan täällä - huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua." 

(Nuuskamuikkunen, Muumipeikko ja pyrstötähti)

Valentine`s day

                        

   
Myös Kairossa ystävänpäivän vietto näkyy katukuvassa. Kauppojen ulkopuolella on isoja Valentines day- otsikoita ja sydämiä. Kaupoissa ja kojuissa on mitä ihanampia karkkeja ja leivoksia ym. hauskaa sydän teemalla.


Kävin päivällä ostamassa läheisestä Tortina jälkiruokakaupasta leivoksia ja keksejä ystävänpäivän kunniaksi. Olin niin tohkeissani lähtiessä, että kävelin suoraan päin kaupan lasiovea!!! Kyllä muuten hävetti.....Onneksi ei mennyt ovi rikki, olis muuten tulleet leivokset aikas kalliiksi :) 

Tyttöjen koulussa saa ystävänpäivänä olla ilman koulupukuja koko päivän. Päivän mittaan on kaikenlaisia tapahtumia, amerikkalaiseen malliin. Tänään alkaa viikonloppu täällä ja tytöt pääsevät hiukan relaamaan raskaan ekan viikon jälkeen. Kun tytöt tulevat koulusta ja mies töistä, laitan pienen ystävänpäivätarjoilun valmiiksi ja sitten herkutellaan.

                                     Suklaapikkuleipiä  sydänkoristein









 
"Friends are like stars, you don't always see them or can't be next to them but you know they are always there."

 

Kansainvälisen koulun aloittamista

Eka koulupäivänä lähdimme tyttöjen amerikkalaista kansainvälistä koulua kohti koko porukka. Kaikkia vähän jännitti. Itselläni oli samanlainen tunne, kuin silloin kun tytöt aloittivat ensimmäisellä luokalla. Olimme onneksi syyslomalla käyneet tutustumassa jo kouluun. Henkilökunta ja opet olivat tosi kivoja. Tytöille luotiin lukujärjestys ja kotiluokka esiteltiin. Sitten he lähtivät ostamaan sinivalkoisia koulupukuja  ja jäivät jatkamaan koulupäivää....ja meidät laitettiin pois....

Kouluun mennään ja sieltä tullaan koulubussilla. Aamuisin eri koulujen koulubusseja surraa kaduilla ristiin rastiin..Koulua on yleensä klo 8 -15.30. Välissä on ruokailu, jolloin voi syödä omia eväitä tai mennä ruokalaan ostamaan pitsaa, hodareita ja muuta terveellistä ;) Oli siellä ollut hedelmiäkin...Ruokailu on vanhimmalla tytöllä vasta 13.20! Meinas eka päivänä kuulemma kuolla nälkään.... Jälleen kerran täytyy todeta, että on se hienoa, kun meillä Suomessa on monipuolinen ja terveellinen kouluruoka!


Oppiaineita tässä jaksossa on mm. historiaa, bilsaa, liikkaa, matematiikkaa ja englantia. Kaikki opiskelu on englannin kielellä ja opeina toimii lähinnä amerikkalaiset opettajat.  Oppikirjat on 1000 sivusia jättiopuksia ja ne painaa kuin tiiliskivet!!! Onneksi koululla on lokerokapit niiden säilytykseen.

arabian alkeita

Tytöt opiskelevat myös arabiaa. Ensimmäisellä arabiantunnilla opeteltiin vain muutama kirjain ja pari sanaa. Arabian tunneille kokoontuu yleensä ne oppilaat, jotka tulevat muista maista. Valtaosa koulun 1100 oppilaasta on egyptiläisiä n.80% ja 20% muualta 30 eri maasta. Vapaa-aikana oppilaat puhuvat keskenään arabiaa (vaikka suositus olisi puhua koko ajan englantia), joten tytöt oppivat arabian kieltä väkisinkin, mutta alkuun ei kyllä ymmärrä mitään...

Tytöillä ei ole varsinaisesti oma luokkaa, vaan kotiluokka. Oppilaat vaihtuvat tunneilla aineitten ja tasojen mukaan. Nuorimmaisella on nyt alkuun laajennettua englantia, minkä tunneilla saa tehostettua kielen opetusta. Tekstit on kirjoissa vaativia esim. historiassa ja vaikka matematiikka on aika helppoa, niin senkin sanasto englanniksi on vierasta. Kotitehtäviin kuluu aikaa ainakin nyt alkuun...

Toisen koulupäivän jälkeen koululaiset  heittäytyivät heti sängylle nukkumaan. Alku vieraalla kielellä ja vieraassa paikassa on väsyttävää itse kullekin. Se on kuitenkin auttanut, että kaikki ihmiset ovat olleet täällä hyvin ystävällisiä ja avuliaita ja että on kotimaasta vähän Fazerin suklaata ja Panttereita mukana....

Kairon liikenteessä

Tänään lähdimme ajelemaan Gizan pyramidialueelle. Kairon liikenne on kaaottista, koska ei ole mitään liikennesääntöjä, no rules... Kuskimme sanoi, että täytyy olla liikenteessä kuin käärme; luikerrella kaaoksen seassa, osata ennalta arvata käänteitä ja mukana on oltava myös onnea. Autojen peilistä roikkuu onnenamuletteja, rukousnauhoja ja ilmanraikastimia.

Tööttäämistä kuuluu koko ajan ja kun autot odottelevat jonossa tulevat kaupustelijat ikkunoihin myymään kaikenlaista tavaraa.Autojen seassa kulkee myös hevosia, aaseja, tsuk-tsukkeja ja tietenkin katuja ylittäviä ihmisiä. Teissä on usein hidasteita, joten suuria nopeuksia ei ole kuin isoimmilla teillä. Mutta nopeasti tähän kaaokseen näyttää tottuvan.Tärkein asia täällä onkin luotettava autonkuljettaja,joka toimii myös oppaana ja vartijana.

Pyramideistä kuvitellaan, että ne ovat keskellä aavikkoa. No tavallaan kyllä, mutta niiden ympärille on koko ajan enemmän tullut mm.kerrostaloasutusta ja tietenkin kaikenlaisia turisteille myyviä kaupustelijoita niiden liepeille. Kairon levottomuuksien takia turistit ovat vähentyneet ja myyjät suorastaan taistelevat niistä, joten omatoimisesti pyramideille ei ole mitään asiaa.... Emme käyneet tänään tämän lähempänä pyramidejä, koska sinne pitää läheteä heti aamulla. Ne menevät kiinni jo neljän maissa.

Kävimme pyramidien lähellä papyrysmuseossa (= museoksi naamioitu kauppa) ja siellä näytettiin, miten papyrystä tehdään käsin. Tässä seuraavassa linkki :  Näin tehdään papyrysta  . Näissä paikoissa tarjotaan yleensä teetä, turkkilaista kahvia tai mehua asiakkaille. Katselimme hienoja töitä, mutta emme ostaneet mitään. Kävimme muutamissa kaupoissa ja lähdimme takaisin hotellia kohti, koska parinkymmenen kilometrin matkassa vierähtää keskustassa helposti pari tuntia.

Matkalla autokuskimme vei meidät mehulle. Sitä tehtiin tällaisista ruokoista ja myydään vain tuoreena.  Juoma oli vaaleanvihreää ja tosi makeata, mutta ihan ok. Se puhdistaa kuulemma verta ....



Paluumatkalla näkyi Mohamed Alin moskeija edessämme kukkulalla. Kuskimme sanoi, että se on hieno nähtävyys. Ehkä ensi viikonloppuna teemme retken sinne...

Tutustumista lähiympäristöön!

Iltapäivällä lähdimme tutustumaan hotellin lähiympäristöön.  Lämpöä ulkona oli noin 20 astetta. Päälle laitoimme paikallisen pukeutumisen mukaista vaatetta eli pitkät housut ja  pitkähihaista paitaa. Koska oli viikonlopun päivä, oli paljon perheitäkin liikenteessä kaduilla.

Kävimme katselemassa paikallisia kauppoja ja kävelimme katuja, missä oli lähinnä kerrostaloja.
Tottakai piti käydä ostamassa vähän herkkuja viikonlopun kunniaksi karkki-ja pähkinäkaupasta.

Illalla kävimme  hotellin kattoterassilla syömässä. Paikalliset ruokailevat myöhään illalla Etelä-Eurooppalaiseen tapaan.  Ravintolassa useissa pöydissä oli vesipiippuja, mitkä toivat eksoottista tuoksua paikkaan... Kaikista televisioista näytettiin Tahirin aukion ja presidentin linnan lähellä olevista mielenosoituksista kuvaa. Erityisesti viikonloppuisin sinne kertyy väkijoukkoja mellakoimaan. Keskustaan menemistä on silloin syytä välttää.
Ostin korvatulpat yötä varten. En siksi, että mieheni kuorsaa, vaan koska hotellin naapurissa on koira pienessä häkissä ja se haukkuu ja ulvoo kokoajan. Sydäntäsärkevää kuunnella :( 

Matka Kairoon

6.2.13

Lensimme Helsingistä Kööpenhaminan kautta Kairoon. Lento kesti kaikkineen noin seitsemisen tuntia. Kairossa piti ostaa viisumi ja kymmenien passitarkastusten jälkeen pääsimme lentoasemalta. Hotellistamme tuli vastaan meitä kuski, joka ei ollut ymmärtänyt mieheni ilmoituksesta huolimatta, että meillä on isoja matkalaukkuja pieniä ja isoja yhdeksän. No, eihän ne tietenkään mihinkään normaaliin autoon mahtuneet, joten hänen piti ottaa meille kentältä tila-auto ja hän itse tuli henkilöautolla meidän perässä :)   Hotellimme oli The Karvin hotel, kolmen tähden hotelli; tilava huoneisto, mutta vähän nuhruinen. 

Kävimme iltapalalla kattoterassilla, missä oli paljon  porukkaa. Aluksi olimme ulkona ja kaselimme tähtitaivasta, mutta oli aika viileätä ja siirryimme sisätiloihin. Iltapalan jälkeen uni maistui kaikille pitkän matkaamisen jälkeen….

Eka päivä suurkaupungissa

7.2.2013

Aamulla nukuimme kymmeneen ja kävimme sitten viime tipassa aamupalalla. Sen jälkeen olimme yhteydessä läheisiin Skypen kautta. On se vaan niin uskomatonta, miten tällä nykytekniikalla voidaan jutella niin helposti toisten kanssa, vaikka ollaankin ihan toisella puolen maailmaa. Iltapäivällä lähdimme läheiseen isoon ostoskeskukseen hommaamaan puhelimiimme paikalliset puhelinliittymät. Citystar ostoskeskukseen mentiin turvatarkastuksen läpi. Enpä ole ikinä niin isossa ostarissa ollutkaan, kauppoja oli yli 600…

Puhelimen kytkentöihin vierähti useampi tunti, mutta lopulta saatiin kaikki toimimaan hyvin. Sitten menimme syömään kunnolla. Ravintolapäällikkö oli tosi kiva ja oli kuulemma asunut Norjassa jonkin aikaa.Siinä sitten tuli juttua enemmänkin ja puhuttiin ruotsiakin. Annokset oli hyvät ja kohtuuhintaiset, noin puolet Suomen hinnoista. Varmaan palaamme uudestaan sinne joskus syömään.

Kävimme kaupassa ostamassa vähän iltapalaa. Paikallisissa kaupoissa on aina mielenkiintoista käydä katsomassa, mitä on tarjolla. Täällä on perjantai ja lauantai vapaata, ja siksi kuuden maissa torstaina olivat kaikki viikonloppuostoksilla niin kuin meillä perjantaisin… Kaupoissa ja ravintoloissa ei ollut alkoholia myynnissä, koska islamin uskonto sen nauttimisen kieltää. Kävimme vielä tyttöjen kanssa H&M:llä, missä oli alennusmyynnit. Tytöt löysivät alerekistä yhdet ohuet puserot.

Olimme hiukan huoneen siisteydestä näreissään, ja siivooja oli korvaukseksi meille laittanut hauskoja asetelmia pyyhkeistä ja meidän tavaroista. Tulimme kaikki hyvälle mielelle ja olo alkoi tuntua kotoisammalta täällä…. 

Illalla otettiin iisisti ja katsottiin pari elokuvaa. Onneksi tässä maassa englanninkieliset ohjelmat ei ole dupattu!!!! Siinä nyt tulee sitten hyvin tuota englannin kielen harjoitusta kaikille…

Päivä meni mukavasti vaikkakin monet asiat ei täällä oikein toimineetkaan, mutta pikkuhiljaa….