Egyptiläisen kissaperheen puuhia

Viime keväänä valkoinen kissa alkoi liikuskella pihassamme.Vein sille aina kissanruokaa silloin tällöin ja annoin sille nimeksi Valko.

Poissaollessamme kissa oli saanut neljä pentua. Kun mieheni tuli takaisin Kairoon, hän ruokki niitä ja antoi olla etupihallamme.

Tulin itse 28.10. - 3.11. väliseksi ajaksi Kairon  kotiimme. Olohuoneemme pääty on täysin lasia, joten siitä on ollut hauska seurata kissaperheen touhuja puutarhassamme. Jouduin ottamaan kuvat kissoista lasin läpi, joten ne eivät ole kovin laadukkaita.


Tässä kissaperheen esittely: 

"Ramses" on kissapentueen
vahvin ja nälkäisin kaveri.















"Täplällä" on pallomaisia täpliä edessä...






 




...ja takana...
Se on hyvin utelias.

"Nöpö" on joukon pienin ja heiveröisin. Se seuraa eniten myös emoaan.








"Kleopatra" on innokas leikkijä.








Tässä koko porukka ruokailemassa emon kanssa.

Lisäksi joukkoon on liittynyt hiukan muita pentuja kookkaampi  yksinäinen pentukissa. Nimeän sen Tikru junioriksi, koska se muistuttaa vähän meidän Tikrua.
 

Aamulla ne nukkuivat kaikki toistensa kanssa kerällä ulkosohvalla. Tikru junior oli nukkumassa eri tuolilla. Pasi vei niille märkäruokaa. Pennut ovat jo niin isoja, että ne pystyvät kaikki sitä syömään. "Nöpö" tuli kupille vasta, kun muut olivat syöneet. Vieras pentu ei kupin lähelle päässyt, siitä emo piti kyllä huolen.

Syönnin jälkeen kaikki rupesivat emon johdolla pesemään. Sitten alkoi väijytysleikit, josta  videopätkä. 

Pennut jäivät leikkimään, kun emo lähti hakemaan lisää ruokaa. Pian se kantoikin, jotain linnun liha-luupaloja,  jotka oli roskiksesta löytänyt. Pennut nuoleskelivat niitä, mutta eivät oikein pienillä hampailla saaneet mitään irti. Emo kävi hakemassa useita samanlaisia paloja.

Puolenpäivän maissa koko jengi rupesi nukkumaan; kaikki yhdessä kasassa, paitsi Tikru junior oli yksin,  kuitenkin muun pesueen läheisyydessä. Kai sille on turvaa muista, vaikka sitä ei joukkoon huolittu. Tulee mieleen Ruma ankanpoikanen satu....   

Samanlaista meininkiä jatkui sitten loppupäivän...

Koti Muuramessa ja Kairossa

Olemme asuneet viimeiset pari viikkoa pienessä kalustetussa kaksiossa Muuramen keskustassa.




Välillä meitä on asustellut siinä koko viisi henkinen perheemme, mutta tällä hetkellä Elli,Viivi ja minä. 

Sopu on antanut sijaa...Vaatteet on purettu kaappeihin ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen. Tytöt käyvät entisiä koulujaan ja hengailevat kavereidensa kanssa. Kyllä täällä Suomessa huomaa, miten mutkatonta lasten meneminen ja tuleminen on verrattuna suurkaupunkeihin. Olen itsekin palaillut vähitellen työelämään ja tehnyt sijaisuuksia. On ollut hauska nähdä vähän erilaisia systeemejä ja työyhteisöjä. Aloitin myös kuorolaulun Jyväskylän Naislaulajissa. Intoa ja haastetta lauluun riittää ! 

Omaan kotiimme pääsemme muuttamaan viikon kuluttua ja se tuntuu ihanalta! Monia asioita osaa taas varmaan arvostaa kodissa matkalla olon jälkeen. Saas nähdä, mitä kissamme tuumaa meistä.

Muutto takaisin Kairon kotiimme on vielä epävarmaa ja siihen vaikuttaa moni asia. Marraskuussa olisi kyllä tarkoitus lentää koko perheen kanssa Egyptin Hurghadaan viikoksi lomailemaan alkuperäisen suunnitelmamme mukaan. Tällä hetkellä ei ole enää matkustuskieltoa Punaisenmeren lomakohteisiin. Toivotaan, että pääsemme reissuun! 

Pasi lensi Kairoon 23.9. Hänen täytyy hoitaa siellä sekä työ- että kotiasioita. Turvallisuustilanne on Egyptissä vielä epävakaa, mutta kotimme alueella on ollut rauhallista. Pasin ei ole tietenkään mukavaa olla siellä ilman perhettä, mutta näillä mennään toistaiseksi. Viikonloppuisin hän käy ystävien kanssa sukeltamassa Punaisella merellä. Toivottavasti saisin blogiini häneltä jutun yhdestä sukellusretkestä. 

Mieheni löysi myös nopeasti uuden egyptiläisen perheen! Nimittäin kissa, josta kirjoitin keväällä blogissanikin, oli saanut poikaset meidän ollessa Suomessa! 
Neljä emonsa väristä pentua majailee etupihallamme makuuhuoneen ikkunan alla.

Kun Pasi menee lähelle, emo puolustaa agressiivisesti poikasiaan ja hän on jättänyt vähän kauemmaksi kissanruokaa, joka on kyllä tehnyt kauppansa. Toivottavasti ruoka antaa emolle energiaa pesueensa ruokkimiseen. Onneksi en ole paikalla, sillä haluaisin tietysti ottaa kaikki lemmikiksi...Laitan parempia kuvia pesueesta, jahka mieheni pääsee lähemmäksi niitä.

Syyslomallamme mieheni tulee myös Muuramen kotiimme. Saattaapi olla, että lähden käväisemään syysloman jälkeen Kairon kodissa, mutta katsotaan...

                             Hyvää syksyn aikaa kaikille!

Sateen jälkeen mökkimme maisemia