Perjantaiaamuna Pasi, Viivi, Elli, Pasin työkaveri ja minä lähdimme pikkubussilla kohti Välimeren rannalla sijaitsevaa Aleksandriaa. Se on Kairon jälkeen Egyptin suurin kaupunki n. 4,5 miljoonalla asukkaallaan. Kotoamme on sinne matkaa noin parisataa kilometriä. Matkalla näkyi paljon vehreitä viljelypeltoja esim. taatelipalmu "metsiä" ja hedelmäviljelmiä mm.vesimeloni, banaani, viinirypäle, sitrushedelmät ja puuvilla.
Perille päästyämme veimme Ellin ja Pasin Alexin diving- centeriin.He lähtivät pienellä Padi-paatilla tekemään kaksi sukellusta (n. 5-10 metriin) sataman uumeniin. Merenkäynti oli aika kovaa... He sukelsivat noin 5-10 metriin Pharoksen majakan raunioille.
Me muut veimme matkatavaramme hotelliimme joka oli aivan meren äärellä Eastern harbour -lahden keskivälilla. Yöpyminen oli erittäin edullista ja huoneet olivatkin sitten Backbackers tasoa. Mm. vessa&suihku olivat käytävällä. Mutta yksi yö nyt menee vaikka päällään seisoen.
Aleksandriassa on paljon historiaa johon tutustuimme kävellen. Useat museot sijaitsivat lähellä hotellia.
Karttamme oli vähintäänkin epätarkka, joten päätimme käydä turisti-infossa kyselemässä neuvoa. Ikäväksemme se oli sikäläisenä viikonloppuna, eli perjantaina kiinni.
Halusimme mennä ensin kreikkalais-roomalaiseen museoon. Eräs paikallinen ystävällinen mies neuvoi meille reitin sinne. Päivä oli kuuma. Sisäkaupungissa ei edes tuuli vilvoittanut. Mikä piti olla viiden minuutin pyrähdys, osoittautuikin puoleen tunnin matkaksi.
Epäröidessämme yhdessä risteyksessä seuraamme tuli Muhamed- niminen opiskelijapoika, joka tarjoutui opastamaan meidät perille. Museo oli kuitenkin suljettu korjaustöiden vuoksi. Jatkoimmekin taivaltamista seuraavaan paikkaan eli Aleksandrian kansallismuseoon. Sinne olikin melkoinen aikamoinen matka. Auringon paahteessa myös nestehukka oli melkoinen. Perille päästyämme halusimme antaa pojalle tippiä opastuksesta. Muhammed ei kuitenkaan halunnut rahaa opstuksestaan, vaan hän sanoi haluavansa oppaaksi ja harjoitteli meidän kanssa englantia.
Kansallismuseo oli kaikinpuolin mielenkiintoinen, mutta eniten tykkäsin näyttelystä, missä oli satamasta merenpohjasta löydettyjä esineitä. Henkilökunta oli todella ystävällistä, ja koska paikassa ei ollut kahvilaa, niin opas toi meille vesipullot ilmaiseksi ja ojensi lisäksi meille jasminin tuoksuvat kukat! Tässä kaupungissa tuntuu löytyvän aitoa ystävällisyyttä. Kävimme vielä paikallisessa pikkukahvilassa, josta otimme taksin Alexin diving-centeriin.
Elli ja Pasi palasivatkin sukellukselta. Merenpinnan alapuolelta oli löytynyt kaloja, ruukkuja, luola, lentokoneen hylky ja myös legendaarisen Faroksen majakan raunioit. Majakka oli aikanaan maailman korkeimpia rakennuksia ja yksi maailman seitsemästä ihmeestä.
Sukellusporukassa oli mukana yksi mies, joka sattui asumaan Kairossa aivan meidän naapurissa. Mies ristittiin suomalaisittain heti Kariksi, joka tarkoittaa naapuria arabiaksi. Kari vei meidän koko porukan jätskille.
Koska oli viikonloppu, niin paikallisia oli paljon merenrannalla. Jäätelökioskilla meitä tuijotettiin ja monet lapset halusivat käydä puhumassa meille jotain englanniksi. Hello ja Welcome to Egypt kajahtivat usein. He halusivat myös kuviin meidän kanssamme! Tähän reaktioon alkaa jo tottua, mutta silti se tuntuu vieläkin oudolta olla niin erilainen, että herättää kulkeissaan näin huomiota...
Illalla kävimme kalaravintolassa. Oli hauska taas valita jäiden seasta monenlaisia tuoreita mereneläviä valmistettaviksi illalliselle.
Ilta oli lämmin ja täysikuu loisti kilpaa Corniche- rantakadun iltavalaistuksen kanssa.
Seuraavana aamuna, "päällään nukutun" yön jälkeen, lähdimme kävellen Aleksandrian kuuluisaan kirjastoon. Ikävä kyllä se ei ollutkaan vielä auki ja päätimmekin suunnistaa kohti katakombeja. Näytimme taksille kartasta paikan, mutta kuinka ollakaan hän veikin meidät Fortress of Qaitbey- linnoitukselle. Kun Pharoksen majakka aikanaan tuhoutui maanjäristyksessä niin mamelukki sulttaani Qait Bay rakensi tilalle tämän linnoituksen. Linna vaikutti minusta ihan lego-linnalta :) Oppaan avulla teimme lyhyen kierroksen linnan historiaan ja sieltä oli myös upeat näköalat merelle ja kaupunkiin.
Kävelimme takaisin pääkadulle ja otimme sieltä taksin, joka sanoi vievänsä meidät sinne katakombeille. Juutuimme kuitenkin pitkäksi aikaa ruuhkiin ja pienessä kuumassa musta-keltaisessa Ladassa oli tunnelma kirjaimellisesti katossa, kun meitä oli siinä kuusi henkilöä :) Tällä kertaa taksi löysi oikeaan paikkaan.
Alexandrian katakombit tunnetaan nimellä Kom al-Soqqafa. Näistä muodostuu monitasoinen labyrintti, jonne pääsee suuria kierreportaita. Katakombit sisältävät kymmeniä hautakammioita, joita koristavat pilarit, patsaat ja muut vanhan-Egyptin aikaiset uskonnolliset symbolit. Haudat olivat tyhjiä, eikä luita ja pääkalloja näkynyt niinkuin Pariisin katakombeissa, ja tytöt olivat siksi vähän pettyneitä.
Matkamme jatkui jälleen taksilla pikkukujia myöten takaisin kohti kirjastoa. Ajellessa kujilla näki hyvin Aleksandrian tavallisen väestön elämää sen monessa kirjossa.
Kävimme ostamassa kirjastoon liput ja saimme ne kerrankin egyptiläisin hinnoin, koska asumme täällä (tätä ei hevin täällä uskota). Pasi työkaverin turistilippu olikin sitten melkein kuusi kertaa kalliimpi. Turistien lippujen hinnat nähtävyyksiin ovat yleensäkin eri hinnat kuin paikallisille, myös Kairossa. Palkkataso on täällä niin erilainen kuin meillä.
Aleksandrian kirjasto on yksi kadonneista legendoista. Se perustettiin pari sataa vuotta ennen ajanlaskun alkua keräämään maailman viisaudet. Korvaamattoman kokoelman tuhoutumisesta on syytetty niin Julius Caesaria kuin myöhempiäkin valloittajia, mutta varmuutta asiasta ei ole.
Kirjaston seuraajaksi rakennettu moderni ja kunnianhimoinen Bibliotheca Alexandrina on tänä päivänä yksi nähtävyyksistä. Kuten nykyajan kirjaston kuuluukin, Bibliotheca pitää sisällään niteiden lisäksi muun muassa näyttelytiloja, konferenssikeskuksen ja planetaarion.
Kirjastossa olisi vierähtänyt kokonainen päivä, mutta meidän piti lähteä valoisan aikaan takaisin kohti Kairoa. Pidimme kaikki Aleksandriasta ja palaamme syksyllä vielä sinne takaisin, koska monia mielenkiintoisia paikkoja jäi vielä katsastamatta!
Paluumatkalla pelloilla olleet työntekijät lähtivät autojen avolavoilla töistä pois. Huomio kiinnittyi siihen, että suurinosa näistä oli lapsia....Lapsityövoiman käyttö on edelleen täällä hyvin yleistä.
Teillä oli ruuhkaa ja matka Aleksandriasta kotiin kesti tuplasti kauemmin kuin menomatka.
.
Perille päästyämme veimme Ellin ja Pasin Alexin diving- centeriin.He lähtivät pienellä Padi-paatilla tekemään kaksi sukellusta (n. 5-10 metriin) sataman uumeniin. Merenkäynti oli aika kovaa... He sukelsivat noin 5-10 metriin Pharoksen majakan raunioille. 
Me muut veimme matkatavaramme hotelliimme joka oli aivan meren äärellä Eastern harbour -lahden keskivälilla. Yöpyminen oli erittäin edullista ja huoneet olivatkin sitten Backbackers tasoa. Mm. vessa&suihku olivat käytävällä. Mutta yksi yö nyt menee vaikka päällään seisoen.
Aleksandriassa on paljon historiaa johon tutustuimme kävellen. Useat museot sijaitsivat lähellä hotellia. Karttamme oli vähintäänkin epätarkka, joten päätimme käydä turisti-infossa kyselemässä neuvoa. Ikäväksemme se oli sikäläisenä viikonloppuna, eli perjantaina kiinni.
Halusimme mennä ensin kreikkalais-roomalaiseen museoon. Eräs paikallinen ystävällinen mies neuvoi meille reitin sinne. Päivä oli kuuma. Sisäkaupungissa ei edes tuuli vilvoittanut. Mikä piti olla viiden minuutin pyrähdys, osoittautuikin puoleen tunnin matkaksi.
Epäröidessämme yhdessä risteyksessä seuraamme tuli Muhamed- niminen opiskelijapoika, joka tarjoutui opastamaan meidät perille. Museo oli kuitenkin suljettu korjaustöiden vuoksi. Jatkoimmekin taivaltamista seuraavaan paikkaan eli Aleksandrian kansallismuseoon. Sinne olikin melkoinen aikamoinen matka. Auringon paahteessa myös nestehukka oli melkoinen. Perille päästyämme halusimme antaa pojalle tippiä opastuksesta. Muhammed ei kuitenkaan halunnut rahaa opstuksestaan, vaan hän sanoi haluavansa oppaaksi ja harjoitteli meidän kanssa englantia.Kansallismuseo oli kaikinpuolin mielenkiintoinen, mutta eniten tykkäsin näyttelystä, missä oli satamasta merenpohjasta löydettyjä esineitä. Henkilökunta oli todella ystävällistä, ja koska paikassa ei ollut kahvilaa, niin opas toi meille vesipullot ilmaiseksi ja ojensi lisäksi meille jasminin tuoksuvat kukat! Tässä kaupungissa tuntuu löytyvän aitoa ystävällisyyttä. Kävimme vielä paikallisessa pikkukahvilassa, josta otimme taksin Alexin diving-centeriin.
 |
| Tätä en voinut itse kuvata, joten se löytyi netistä. Hieno kuva! |
Elli ja Pasi palasivatkin sukellukselta. Merenpinnan alapuolelta oli löytynyt kaloja, ruukkuja, luola, lentokoneen hylky ja myös legendaarisen Faroksen majakan raunioit. Majakka oli aikanaan maailman korkeimpia rakennuksia ja yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Sukellusporukassa oli mukana yksi mies, joka sattui asumaan Kairossa aivan meidän naapurissa. Mies ristittiin suomalaisittain heti Kariksi, joka tarkoittaa naapuria arabiaksi. Kari vei meidän koko porukan jätskille.
Koska oli viikonloppu, niin paikallisia oli paljon merenrannalla. Jäätelökioskilla meitä tuijotettiin ja monet lapset halusivat käydä puhumassa meille jotain englanniksi. Hello ja Welcome to Egypt kajahtivat usein. He halusivat myös kuviin meidän kanssamme! Tähän reaktioon alkaa jo tottua, mutta silti se tuntuu vieläkin oudolta olla niin erilainen, että herättää kulkeissaan näin huomiota...
Illalla kävimme kalaravintolassa. Oli hauska taas valita jäiden seasta monenlaisia tuoreita mereneläviä valmistettaviksi illalliselle.Ilta oli lämmin ja täysikuu loisti kilpaa Corniche- rantakadun iltavalaistuksen kanssa.
Seuraavana aamuna, "päällään nukutun" yön jälkeen, lähdimme kävellen Aleksandrian kuuluisaan kirjastoon. Ikävä kyllä se ei ollutkaan vielä auki ja päätimmekin suunnistaa kohti katakombeja. Näytimme taksille kartasta paikan, mutta kuinka ollakaan hän veikin meidät Fortress of Qaitbey- linnoitukselle. Kun Pharoksen majakka aikanaan tuhoutui maanjäristyksessä niin mamelukki sulttaani Qait Bay rakensi tilalle tämän linnoituksen. Linna vaikutti minusta ihan lego-linnalta :) Oppaan avulla teimme lyhyen kierroksen linnan historiaan ja sieltä oli myös upeat näköalat merelle ja kaupunkiin.
Kävelimme takaisin pääkadulle ja otimme sieltä taksin, joka sanoi vievänsä meidät sinne katakombeille. Juutuimme kuitenkin pitkäksi aikaa ruuhkiin ja pienessä kuumassa musta-keltaisessa Ladassa oli tunnelma kirjaimellisesti katossa, kun meitä oli siinä kuusi henkilöä :) Tällä kertaa taksi löysi oikeaan paikkaan. Alexandrian katakombit tunnetaan nimellä Kom al-Soqqafa. Näistä muodostuu monitasoinen labyrintti, jonne pääsee suuria kierreportaita. Katakombit sisältävät kymmeniä hautakammioita, joita koristavat pilarit, patsaat ja muut vanhan-Egyptin aikaiset uskonnolliset symbolit. Haudat olivat tyhjiä, eikä luita ja pääkalloja näkynyt niinkuin Pariisin katakombeissa, ja tytöt olivat siksi vähän pettyneitä.
Matkamme jatkui jälleen taksilla pikkukujia myöten takaisin kohti kirjastoa. Ajellessa kujilla näki hyvin Aleksandrian tavallisen väestön elämää sen monessa kirjossa.
Aleksandrian kirjasto on yksi kadonneista legendoista. Se perustettiin pari sataa vuotta ennen ajanlaskun alkua keräämään maailman viisaudet. Korvaamattoman kokoelman tuhoutumisesta on syytetty niin Julius Caesaria kuin myöhempiäkin valloittajia, mutta varmuutta asiasta ei ole.
Kirjaston seuraajaksi rakennettu moderni ja kunnianhimoinen Bibliotheca Alexandrina on tänä päivänä yksi nähtävyyksistä. Kuten nykyajan kirjaston kuuluukin, Bibliotheca pitää sisällään niteiden lisäksi muun muassa näyttelytiloja, konferenssikeskuksen ja planetaarion.
Kirjastossa olisi vierähtänyt kokonainen päivä, mutta meidän piti lähteä valoisan aikaan takaisin kohti Kairoa. Pidimme kaikki Aleksandriasta ja palaamme syksyllä vielä sinne takaisin, koska monia mielenkiintoisia paikkoja jäi vielä katsastamatta!
Paluumatkalla pelloilla olleet työntekijät lähtivät autojen avolavoilla töistä pois. Huomio kiinnittyi siihen, että suurinosa näistä oli lapsia....Lapsityövoiman käyttö on edelleen täällä hyvin yleistä.
Teillä oli ruuhkaa ja matka Aleksandriasta kotiin kesti tuplasti kauemmin kuin menomatka.
.
