keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Vierailu turvakodissa

Laitoin jo hyvissä ajoin viestiä Kairoon, että voisimmeko käydä tyttöjen kanssa talvilomalla Mokattamin turvakodissa vierailulla.

Keskiviikkoaamuna kuski tuli hakemaan meidät kymmenen maissa. Matkalla kävimme ostamassa kuusi kiloa banaaneja ja viisi kiloa mandariineja turvakodin asukkaille vietäväksi. Lisäksi oli pari muovikassia pitkähihasia naisten vaatteita ja pari Fazerin suklaalevyä paikan aikuisille.

Minua vähän jännitti, että muistaako lapset tai aikuiset vielä minua. Paikalla ei ollut ketään englantia puhuvaa aikuista, joten yritin puhua vähän arabiaa. Ne aikuiset, jotka  olivat tuttuja tervehtivät minua egyptiläisellä tavalla eli antamalla ilmasuukot molemmille poskille.

Lapset olivat vielä aamupalalla,  joten odottelimme vähän aikaa, ja lähdimme sitten kipuamaan kolmanteen kerrokseen. Pian alkoikin näkyä hymyileviä naamoja ja sain syliini tuttuja lapsia. Tuntui kuin ei olisi poissa ollutkaan!
Esittelin kaikki tyttäreni, ja he ihmettelivät, kun tyttäreni olivat niin vanhoja :) 

Tuntui, että lapsia oli turvakodissa paljon enemmän kuin viime keväänä, varsinkin 0-2 vuotiaita. Nopeasti tyttärienikin sylit oli täynnä  pikkuisia ja he ymmärsivät, mistä olin heille puhunut. Pienet lapset kaipaavat syliä...

Paikalle tuli myös muutamia nuoria äitejä osa tuttuja osa uusia turvakotilaisia. Erään nuoren äidin kasvot olivat täynnä viiltoarpia. Hänellä oli vasta kuukauden ikäinen tyttövauva. Saimme pitää pienokaista sylissäkin...


Sitten kaivoin repusta marakasseja ja "tabla"- rummun. Osa lapsista osaa soittaa rumpuja todella taitavasti. Lauloimme muutamia viime keväänä laulamiamme lauluja mm. englanniksi Five little ducks, Piippolan vaaria arabiaksi ja enkuksi sekä suomeksi Hämä- hämä-häkkiä. Tyttäreni vahtivat pienempiä lapsia, etteivät he mätkineet toisiaan marakasseilla.



Turvakodilla oli aiemmin tabla, jota käytimme, mutta se meni rikki. Pasi oli ostanut rumpuja meille Suomen kotiin vietäväksi. Lahjoitimme turvakodin käyttöön yhden rummuista,
että he voisivat sillä joskus soitella ja tanssia sen tahdissa.




Musisoinnin jälkeen rupesimme yhdessä piirtämään huoneen pöydän ääressä. Eräälle Mustafalle toin terottimen, sillä muistin, että hän tykkää tosi paljon vaan kynien terottamisesta...

Yläkertaan tuli myös meidän siellä ollessa englantilainen kampaaja, joka oli asunut Kairossa jo parikymmentä vuotta. Hän kävi viikottain turvakodissa tekemässä ja opettamassa tytöille kampauksien tekoa. Ihana asia! Tytöt esittelivät meille laitettuja hiuksiaan innokkaasti!

Kävin alakerrassa myös tervehtimässä turvakodin keittäjää. Vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan, niin eleet ja hymy kertovat iloisesta jälleennäkemisestä. Paistoimme yhdessä lettuja ja vieläkin hän muistaa sen.


Olin laittanut facebookissa viestiä tulemisestamme Kairolaiselle ystävälleni, joka käy viikoittain tekemässä koruja tyttöjen kanssa. Hän olikin paikalla ja oli ihana jälleen tavata. Hän oli viidennellä kuulla raskaana:) Sain häneltä ystävänpäivärannekorun. Siinä oli risti. Hän on itsekin koptikristitty.

Kuskimme tuli hakemaan meidät parin tunnin kuluttua. Miten muutamaan tuntiin mahtuikin niin paljon erilaisia tunteita ja lämpimiä kohtaamisia Turvakodin elämä ei ole helppoa ja monenlaisia traumaattisia kokemuksia on sen asukkailla. Vierailumme tarkoitus ei ollut surkutella tätä, vaan tuoda hetkeksi iloa ja lämpöä heidän arkeensa.

Kulttuurikameleontit ry:n sivuilla lisää tietoa mm. Kairon katulapsista http://kulttuurikameleontit.com/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti